Käytiin viime viikon loppuna maalla ja nähtiin samalla Lemmy-poika (ent. Tomera). Lemmy olikin kasvanut ja oli jo ihan pojan näköinen. Kaikilla pennuilla (siis noilla kolmella) jompikumpi korva lerpatti johonkin muualle kun minne pitäisi, tytöillä korvat asettuivat taas eilen ja nyt molemmilla on taas korvat oikein päin. Tatsin kanssa panikoin hysteerisenä korvien kanssa ja nyt jaksoin niinkin paljon kun todeta että jaahas, korvat sojottavat taas, kyllä ne siitä asettuvat... Niinkuin asettuivatkin. Hetkeksi ainakin, eiköhän ne tuossa vielä pariin otteeseen lennä vielä ;). Tyyne on edelleen meillä ja odottelee sopivaa kotia, Kane kyllä ehdotti jo, että pidetään molemmat tytöt... Ja onhan ne niin mukavia, että kun sulkisi järjellisen ajattelun hetkeksi pois, niin kieltämättä, olisihan se mukava pitää molemmat :)


Panda on nykyään, piitkän miettimisen ja tunnustelun jälkeen Xena, niinkuin terrieriprinsessa. Kane sattui näkemään telkkarista jonkun pätkän Xenasta ja hyväksyi nimen niine hyvineen. Ja mäkin olen tyytyväisempi kun ei ole enää sellainen pullean pyöreä löysäilynimi :)


Pennut täytti eilen, lauantaina, 11 viikkoa, eli ensi viikolla on sitten vuorossa taas madotusta ja eläinlääkäriajan varausta rokotuksia varten. Ja lisää kaikkea mahdollista. Eilen oltiin hihnalenkillä kolmistaan molempien pentujen kanssa. Vähän tuppasi hihnat menemään solmuun kun pennut riekkuivat jaloissa ja minä, tottakai, puhuin puhelimessa sujuvasti melkein koko ulkoilun. :) Onneksi pennut voi päästää irti heti kun pääsee sivummalle niin saavat juosta ja leikkiä vähän sitä ylimääräistä tarmoa pois..